HAKUKOULUTUS; MAALIMIESVARMA KOIRA

Maria Hagström:
Vapaasti käännetty artikkelista "Figurantsäker hund på tävling och på riktigt" suomentanut Agneta Hellstén-Eriksson.

Maria on erittäin menestyksekäs hakukouluttaja Ruotsissa, ja hän on mm. voittanut koirallaan PK-hakukokeen Ruotsin Mestaruuden kaksi kertaa (viimeksi 2001) ja ollut useamman kerran mitaleilla myös pelastushaun Ruotsin Mestaruus -kisoissa. Vuonna 2001 hän edusti Ruotsia rauniokoirien MM-kisoissa tuloksena MM-kultaa.


MAALIMIESVARMA KOIRA - KILPAILUISSA JA OIKEASTI

Pelastushaussa löytymätön maalimies tarkoittaa pahimmassa tapauksessa samaa kuin kuollut ihminen, kilpailuhaussa se ei tarkoita muuta kuin huonompaa arvosanaa. Tämä perustelu on tavallisin kun pelastus- ja kilpailuhakukoe ovat keskustelunaiheena. Se on tietenkin totta, mutta tämä ero on ohjaajalle - ei koiralle. Meillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta kertoa koiralle miten vakava tilanne on, koira tulee joka tapauksessa etsimään sille opetetulla tavalla, välittämättä siitä onko kyseessä tavallinen harjoitus, kilpailu vai katastrofitilanne.

Maalimiesvarma koira on välttämätön jos koiraa tullaan käyttämään käytännön työssä. Ei ole mitään syytä tyytyä vähempään sen takia että panostaa kilpailemiseen: sillähän ei ole merkitystä kuinka hienot pistot hakukoiramme tekee, jos emme löydä mukaamme kaikkia maalimiehiä! Koko haun ideahan on se, että koira löytää etsimänsä maalimiehet.
Pelastushaun ja kilpailuhaun ero ei oikeastaan ole niin merkittävä. Yleisesti voidaan sanoa, että ero on hakumaastossa ja itse hakutyöskentelytavassa. PK-hakukokeessa koiran täytyy tehdä töitä sekä itsenäisesti että ohjauksen avulla, ennalta määrätyn taktiikan mukaan, ja tämä taktiikka seuraa PK-hakukokeen sääntökirjan ihannekuvaa. Kilpailut ovat sitä paitsi aina maastossa.
Pelastuskoiran täytyy taas toimia kaikentyyppisissä eri ympäristöissä ja etsintätyylissä täytyy käyttää hyväkseen tuulta ja valita työskentelytapa sen hetkisten olosuhteiden mukaan. Pelastushaussa voidaan siis hyödyntää paremmin koiran omaa synnynnäistä työskentelytapaa koska etsinnän tulos on menetelmää ja työskentelytapaa tärkeämpi.

Yksinkertaistettuna voidaan todeta että kilpailukoiran täytyy pystyä tekemään hienoja pistoja itse hakutyöskentelyn ohessa ja pelastuskoiran täytyy taas selviytyä ympäristön vaikeuksista. Oli meillä sitten kilpailukoira, pelastuskoira tai yhdistelmä molempia, niin pohja hakuharjoitteluun tehdään aina samalla tavalla. Oikeantyyppinen koira ja hyvä ohjaaja oppivat työskentelemään tavalla joka sopii parhaiten juuri johonkin tiettyyn tilanteeseen. Hyvän hakukoiran täytyy pystyä työskentelemään sekä täysin itsenäisesti että myös ohjatusti, yhtä hyvin erittäin lähellä ohjaajaa kuin todella kaukana ohjaajasta.

Näiden kahden opetustavan yhdistäminen antaa monta etua ja lisää mahdollisuutta kehittää koiraa. Kilpailuhaku antaa koiralle yleensä paremman ohjattavuuden ja kyvyn työskennellä kauempana, pelastushaussa koira oppii taas työskentelemään vaikeampien piilojen ja vaihtelevamman ympäristön kanssa.


HARJOITTELE SAADAKSESI MAALIMIESVARMA KOIRA

Saadaksemme maalimiesvarman koira meidän täytyy, kuten yleensäkin kaikissa koiraharrastuksissa, lähteä siitä, että koira hyötyy siitä että se tekee mitä haluamme sen tekevän, eli tässä tapauksessa varmistaa, että sen todellakin kannattaa löytää maalimies.
Maalimiesvarmuutta ei voi vaatia koiralta; tässä on enemmän kyse siitä että ohjaaja painottaa ja laittaa etusijalle oikeita asioita opetusvaiheessa ja harjoituksissa. Kovinkaan monella koiralla ei ole tarpeeksi suuri synnynnäinen maalimieskiinnostus - vaikka koira pitääkin ihmisistä niin maalimiesvarmuuteen tarvitaan yleensä paljon enemmän. Kuinka paljon töitä tämän eteen joutuu tekemään vaihtelee yksilön ja rodun mukaan. Yleisesti ottaen mielestäni lintukoirilla on enemmän maalimieskiinnostusta synnynnäisesti kuin esimerkiksi paimen- tai palveluskoirilla. Paimenkoirat työskentelevät usein kiihkeästi, mutta tässä kannattaa olla tarkkana, jotkut koirat ovat enemmän kiinnostuneita itse etsimisestä kuin löytämisestä tai vielä pahempaa; ne ovat kiinnostuneita vain lujaa juoksemisesta.

Opetusvaiheessa on hyvä työskennellä niin paljon kuin mahdollista operantilla opetuksella, toisin sanoen niin että koira keksii ja ratkaisee niin paljon kuin mahdollista itse. Se mitä koira on itse keksinyt johtaa melkein aina syvempään osaamiseen ja tehokkaampaan oppimiseen - mutta tämä vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä ohjaajalta.

Kun hakuharjoittelu aloitetaan, on hyvä välttää näkö- ja kuuloärsykkeitä. Näyttää siltä että hajuaistin käyttö paranee kun muut aistit eivät ole enää mukana. Sitä paitsi motivaation kannalta on hyvä, kun työskennellään ilman suoranaisia ärsykkeitä, koska silloin joutuu koko ajan varmistamaan sen että koira pitää itse etsimisestä todella paljon. Tämä johtaa yleensä kestävämpään tulokseen (suurin osa koiristahan juoksee jos ne saavat näkö-ärsykkeen eikä aina pysty sanomaan kumpaa koira pitää hauskempana, näköärsykettä vai maalimiehen etsimistä).
Erinomainen tapa aloittaa on antaa koiran saada haju maalimiehestä läheltä, mielellään niin läheltä kuin 5-10 m. On erittäin tärkeää, että maalimies on todella hyvin peitetty ja piilossa, eli kannattaa katsoa valmiiksi hyviä piilopaikkoja ennen harjoituksen aloittamista. Koiran ei pidä nähdä maalimiestä miltään suunnalta. Kun koira on löytänyt maalimiehen, tämä palkitsee koiran toivotulla tavalla, mielellään leikin muodossa. Koko harjoituksen idea on, että koira oppii yhdistämään ihmisen hajun johonkin todella positiiviseen.

Ohjaajalla ja maalimiehellä on siis tässä kaikki mahdollisuudet kokeilla ja löytää se paras mahdollinen palkitsemismuoto juuri tälle nimenomaiselle koiralle.

Kuten aina palkitsemisen kanssa on tärkeätä lähteä yksilöstä; ei ole olemassa palkitsemistapaa joka sopisi kaikille koirille.
Kahdesta kolmeen tuuliharjoitusta per harjoittelukerta on tarpeeksi aloittelevalle hakukoiralle ja maalimiehen täytyy antaa aikaa koiralle jokaisella löydöllä, opetusvaiheen alussa laatu on paljon tärkeämpää kuin määrä.
Jokaisen maalimiehen jälkeen tulee kysyä: Riittäkö tämä päästäkseni päämäärään? (Eli tuleeko tämä harjoitus antamaan koiralleni oikeanlaisen innon, niin että se jaksaa tehdä töitä niin kauan kuin siltä toivotaan?). Tämä on asia, jota kannattaa pohtia kaikessa harjoittelussa; meillä täytyy olla selvillä mitä haluamme ja mitkä ovat tavoitteemme.
Jos koiran odotukset kasvavat jokaisen harjoituskerran yhteydessä tiedämme että olemme oikeilla jäljillä. Kaikki joka menee oikein perusharjoittelussa tulee moninkertaisena takaisin tulevaisuudessa, kun taas sen minkä jätät tekemättä tai epäonnistuu harjoituksissa maksat ongelmien ratkaisuun kuluvana aikana takaisin tulevaisuudessa.

Hyvän maalimieskiinnostuksen rakentaminen on tärkeämpää kuin maalimiesten sijoittaminen syvälle, etenkin jos sinulla on koira joka juoksee mielellään. Koiran tulee siis olla hyvässä vietissä ennen kuin jatketaan lisäämällä pistoja. Kun sitten lisätään itse pistot mukaan on viisasta siirtää maalimiehet kauemmas vähitellen; tämän jälkeen tulee pitkä kausi perusharjoittelua jolloin maalimies löytyy aina suoraan edestä. Tässä vaiheessa voi mielellään käyttää "haamuja" silloin tällöin, ennen kaikkea opettaakseen koiran suuntaamaan täydellisesti käden suuntiman mukaan.

Tyhjät pistot on sopiva aloittaa vasta sitten kun koira on todella motivoitunut ja lähtee etenemään suoraan eteen pistoilla. Tyhjien pistojen määrää on viisainta lisätä vain varovaisesti ja vähitellen. Huolehdi siitä, ettei koira löydä kaavaa miten maalimiehet ovat sijoitettuina ja missä kohtaa tulevat tyhjät pistot.

ILMAISU

Tähän mennessä olemme ainoastaan puhuneet etsimisestä, ja tämä tarkoituksella, sillä haku ja ilmaisu on opetuksen suhteen kaksi hyvin suurta erillistä asiaa. Saadaksemme maksimaalisen varmuuden kannattaa pitää nämä erillään toisistaan kunnes koira hallitsee sekä etsimisen että ilmaisun todella hyvin erikseen. Jos koirasta on tarkoitus tulla hyvä haukkuva koira, sen täytyy olla rohkea ja eteenpäin pyrkivä, ja on tärkeää että koira osaa haukkua väsyttämättä itseään liikaa. Haukun täytyy "vuotaa" ulos koirasta; opetusvaiheessa joissakin yhteyksissä on mahdollista opettaa koiralle se, ettei se hauku koko vartalolla, sillä se on useimmiten liian rasittavaa esim. lämpimällä säällä tai/ja pitkillä harjoituskerroilla. Haukkutekniikka ja -etäisyys täytyy harjoitella suurella huolellisuudella. Koiran on täytynyt oppia haukkumaan hyvin kaikille eri tyyppisille maalimiehille (avopiilot, umpipiilot, korkealla sijaitsevat, syvällä sijaitsevat (esim. maahan kaivetut piilot), miehiä, naisia, lapsia - yksinkertaisesti kaikelle mahdolliselle jota koira voi kohdata etsimistyössään) ennen kuin yhdistää ilmaisun etsimistyöskentelyyn. Jos koira haukkuu vähänkin huonommin jollekin tietyn tyyppiselle maalimiehelle tai maalimiessijoitukselle on viisainta hioa näitä osia erikseen myös rutinoituneemmankin koiran kanssa.

Rullailmaisua voidaan käyttää kaikille koirille, kyse on opetusvaiheista. Kuten haukku- niin myös rullailmaisu täytyy treenata erikseen ja huolellisesti, ja opetuksessa ja kaikessa harjoituksessa yleensäkin täytyy välttää koiran kehumista kun se tuo ohjaajalleen rullaa. Tämä on hyvä perusta välttääksemme valeilmaisuja - koira ei saa IKINÄ tuntea itseään hyväksi ja tyytyväiseksi kun se tuo rullaa, rullan täytyy olla vain keino päästä maalimiehen ja maalimiehen palkan luo. Kehu mieluummin koiraa tyhjistä pistoista - mutta silloin siis kun koira tuo rullaa niin sehän palkitaan siitä maalimiehen luona! Irtorullaa on hyvä käyttää tietty ajanjakso kun opetetaan koiralle ilmaisua ja kun siihen liitetään mukaan itse etsiminen. Kun koira ilmaisee varmasti etsimistyössä niin voidaan sekoittaa löytöharjoituksia ja ilmaisuja rullakoiralle. Käytän itse useimmiten kiintorullaa kun koira on oppinut ilmaisun, koska koira kokemusteni mukaan ei voita tarpeeksi paljon irtorullan ottamisessa. Sen sijaan teen paljon löytöharjoituksia jossa koira saa leikkiä suoraan, näin koira yleensä, olosuhteista huolimatta, haluaa löytää maalimiehen kunnolla, koska se tietää että on suuria mahdollisuuksia saada palkka heti.

Jottei koiran tarvitse miettiä onko kyseessä löytöharjoitus vai ilmaisuharjoitus, on hyvä pitää palkka esillä löytöharjoittelussa. Tämä kannattaa huomioida ensimmäisistä löytöharjoitteluista lähtien. Jos ilmenee ongelmia siinä, ettei koira halua jättää maalimiestä, niin ilmaisut on yksinkertaisesti opetettu liian huolimattomasti.
On useita tapoja lisätä rullakoiran ja haukkuvan koiran varmuutta erilaisilla harjoituksilla, jotka kuitenkin suoranaisesti provosoivat koiraa valeilmaisuun. Näiden harjoitusten avulla saadaan aikaiseksi todella hyvä ilmaisu koirallemme, MUTTA väärällä ajoituksella ja asenteella voidaan taas totaalisesti rikkoa koiran ja ohjaajan välinen luottamus.


OHJAAJAN OSA ETSINNÄSSÄ / HAKUTYÖSKENTELYSSÄ

Onnistuneeseen hakutyöskentelyyn ei riitä hyvä koira, ohjaajan täytyy pystyä käyttäytymään ja tukemaan harjoittelutoveriaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tämä tuskin onnistuu jankuttamalla ja kiusaamalla koiraa!
Jos jokin asia toimii huonosti täytyy analysoida ongelma ja ehkä muuttaa jotain harjoituksissa. On erittäin tärkeää, että ohjaajalla ja koiralla on positiivinen kontakti ja yhteys; heidän täytyy yksinkertaisesti pystyä luottamaan toisiinsa.

Haussa ohjaajalla on sivurooli; mutta ohjaaja on se joka huolehtii missä koira on, koiran ei taas pidä huolehtia ohjaajasta. Totta kai koiran täytyy totella ja olla ohjattavissa, mutta kannattaa kuitenkin antaa sen olla hieman tottelematonkin joissakin tilanteissa! Esim. koiran täytyy tietää että on aina luvallista hakea maalimies vaikka ohjaaja kutsuisikin sillä hetkellä koiraa.

Harjoitusryhmässämme harjoittelemme usein tuuli-maalimiehiä kun olemme vasta matkalla hakualueelle, ja jos koira saa hajun annamme sen livistää - tämä tekee sen, että koirat ovat todella innoissaan kun aloitamme! Sitä paitsi vaikuttaa siltä kun koiran rooli päävastuullisena vahvistuisi näin ennen varsinaista hakuharjoittelua. Toisaalta vaatii merkittävän paljon enemmän ohjaajalta saada koiran pysymään luona silloin kun se ei saa livistää; koiran pysäyttäminen tapahtuu parhaiten / helpoiten juuri silloin kun se on juuri lähtemässä, kun se on jo tehnyt sen, on liian myöhäistä.
Koiran oppiessa että on aina luvallista seurata ja hakea hajua, voi tapahtua, että se joskus tulee hakemaan maalimiehiä aika kaukaa. Tämä ei aina ole niin arvostettua tuomarien taholta kilpailutilanteessa, mutta pitkän päälle tämä palkitsee taas sillä tavalla että maalimiehiä löytyy enemmän. Toisaalta ei ole sallittua että koira heiluu hallitsematta ympäri koko hakualuetta ja etsii vaikka sillä ei ole maalimiehen hajua nenässä, mutta se onkin taas jo ihan toinen asia!
Voidaan sanoa että ohjaajan rooli haun yhteydessä on säätää "johtajan rooli" yleensäkin hieman alemmalle tasolle.


VAIHTELUA - VARIAATIOTA

On erittäin tärkeätä muistaa vaihtelu kaikessa hakuharjoittelussa sellaisen koiran kanssa, joka on jo edennyt perusharjoittelusta eteenpäin. Harjoittelumaastot, hakutaktiikka, maalimiespiilot ja maalimiehet tarjoavat monia mahdollisuuksia vaihdella harjoittelua.
Valitettavasti otamme vain harvoin vastaan mahdollisuuden erilaisiin tilanteisiin - useimmiten kyseessä on rajoittunut mielikuvitus joka on syynä "kapuloihin rattaassa". Monet ohjaajat eivät uskalla antaa harjoituksen olla hieman tavallista vaativampi tai suoranaisesti vaikea, koska yksi asioista joita toistellaan alusta alkaen koirankoulutuksessa on se, että koiran täytyy aina saada onnistua - viimeistään ainakin ennen kuin harjoitus päättyy. Mutta niin kauan kun koiralle ei hermostuta, ei kaiken täydykään aina olla niin täydellistä, päinvastoin uskon että ne harjoitukset joissa tapahtuu virheitä on samalla niitä joissa koira loppujen lopuksi oppiikin eniten. Mutta kuten sanottu: silloin on tärkeätä pitää oma mielentilansa kurissa!

Meidän täytyy myös pystyä irtautumaan "omasta arvostamme" ja maineestamme harjoituksissa; joissakin hakuryhmissä on enemmän kilpailumieltä kuin monessa kilpailussa! Tämä johtaa helposti hyvin tehottomiin harjoituksiin, joissa kukaan ei uskalla tehdä mitään suurempia tai vaikeampia harjoituksia, koska silloinhan koiralle voisi taas tulla ongelmia ja "emme olisikaan parhaimmat sillä harjoituskerralla"! Jos tämän sijaan keskityttäisiin kehittämään koiraa siitä tulisi todella hyvä silloin, kuin tarve sitä vaatii.

Rutinoituneelle koiralle on tärkeätä sekoittaa maalimiehiä; käyttää sellaisia jotka palkkaavat ja jotka eivät palkkaa. Koira ei saa ikinä löytää mitään kaavaa tälle maalimiessijoittelulle, vaan sen täytyy koko ajan luulla että NYT se hauska palkkio tulee. Olen vielä lisännyt harjoituksiin silloin tällöin yhden maalimiehen jota kutsun "kulta-maalimieheksi" ja tämä maalimies tarjoaa jotain "vieläkin enemmän" joko makupalan tai leikin merkeissä. Tätä maalimiestä en siis käytä kovinkaan usein, vaan se on lisäkannustus ja -palkka tiettyjä erikoisia tilanteita varten. Tämän idea on, että voi siis tapahtua jotain erikoisen hauskaa ilman että minun täytyy käyttää mitään erityistä ärsykettä missään muodossa. "Paljon vaihtelua oikein harjoiteltuna" antaa koiralle monia kokemuksia - ja mitä enemmän kokemuksia sitä varmempi koira. Yritän harjoitella niin että koirani on kokenut mitä erilaisimpia tilanteita mihin se vain voi joutua hakutyöskentelyssään, ja koko ajan keksin uusia suunnitelmia ja ideoita; vaihtelumahdollisuudethan ovat valtavat.

Täytyykö minun todellakin olla niin tarkka kun harjoittelen hakua? Tämän kommentin sain hyvältä ystävältäni joka luki tämän artikkelin luonnoksen. Vastaus on yksinkertainen: Sitä sinun ei tarvitse ollenkaan olla - kaukana siitä oikeastaan - kunhan itse olet tietoinen taas siitä, että et voi ikinä vaatia koiraltasi sitä, että se suorittaa jotain paremmalla tavalla kun miten sinä asian olet sille opettanut. Oikeanlaisella harjoituksella ja ajoituksella pystymme saavuttamaan maksimaalisen suorituskyvyn sillä koirayksilöllä joka meillä on, mutta sinne pääsemme vain jos meillä on koira mukana täysin 100 -prosenttisesti. Tämä vaatii paljon ohjaajalta, jonka koko ajan olisi oltava selvillä siitä miten koira kokee eri tilanteet harjoituksissa.
Jos me ihmiset olisimme yhtä taitavia kun koira lukemaan vartalonkieltä kaikki olisi paljon helpompaa!
Vai olisiko?