Hieman hollanninpaimenkoiran historiaa ja nykypäivää

Osa teksteistä lainattu Suomen Hollanninpaimenkoirat ry:n historiikista(lupa),osa käännetty PlanetHH:n sivuilta

Linkit keltaisiin ja G- sekä F-rekisterissä oleviin koiriin aukeavat kennel Lissunmustan sivuille.

Alkuperämaa:
Alankomaat
FCI:n ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat
(alaryhmä 1)

Hollanninpaimenkoira on maailmalla suhteellisen tuntematon palveluskoirarotu.

Suomessa sen suosio on kasvanut koko ajan. Vanhana työkoirarotuna holsku soveltuu myös erinomaisesti monipuoliseksi harrastuskoiraksi.
Sosiaalisuutensa vuoksi hollanninpaimenkoira on erinomainen perhekoirana ja tulee myös hyvin juttuun lasten ja muiden kotieläinten kanssa kunhan sen annetaan tutustua niihin.

Vilkkautensa vuoksi se ei ole ns. laiskan ihmisen koira koska vaatii aktiviteetteja ja riittävästi liikuntaa muuten se keksii itse ajankulua mikä taas tietää tuhoja.

Hollanninpaimenkoira on erittäin nokkela keksimään itse kaikenlaisia virikkeitä mikäli niitä ei sille ihmisen toimesta järjestetä. Se on myöskin erittäin älykäs ja osaa lukea kehon kieltä todella hyvin.

Tämä taas tuottaa monelle kouluttajalle ongelmia koska ihminen antaa monesti hyvinkin ristiriitaisia käskyjä kehonsa kielellä varsinaiseen käskyyn verrattuna. Varsinkin agility-harrastuksen parissa on tästä kehonlukutaidosta suunnaton hyöty mikäli kouluttaja osaa käyttää sitä hyväkseen.

Yleensä onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen hollantilainen makaa sisätiloissa selällään jalat taivasta kohti.

Tästä näkee, että koira tuntee olonsa turvalliseksi.

Mutta oli vuorokauden aika mikä tahansa ja olet vetämässä takkia yllesi, on tämä raitapaita aina valmiina ovella odottamassa, että minne nyt mennään. Ei niin sikeää unta, etteikö se heräisi ja olisi valmiina toimintaan mukaan.

Hieman rodun historiaa

Hollanninpaimenkoira on yksi hollantilaista alkuperää olevista roduista,
alkujaan puhtaasti työkoira. Aiemmin käyttöominaisuudet olivatkin tärkeämpiä kuin kauneus tai yhtenäinen ulkonäkö.

Maalaiskoiran menneisyyden vuoksi rodulta on odotettavissa monipuolisuutta sekä itsenäisyyttä. Koiran tuli ansaita elantonsa paimentamalla, pihavahtina,metsästämällä, kärryjä vetämällä ja avustaa kaikessa mitä maatalojen elannonhankkimisessa tarvittiin.

Koiria ei todellakaan pidetty pumpulissa. Koirat jotka eivät täyttäneet vaatimuksia, nopeutta ja voimakkuutta tai oikeaa kokoa ja kestävyyttä, pantiin pois. Ainoastaan ne koirat joilla oli parhaat käyttöominaisuudet pääsivät suvunjatkamispuuhiin.

Koiran tuli olla kuuliainen, helposti käsiteltävä ja nokkela, tarpeeksi pieni ollakseen nopea ja notkea, mutta tarpeeksi suuri herättääkseen kunnioitusta
vahtikoirana. Koiran ulkoisella kauneudella tai värillä ei tuohon aikaan ollut väliä.

1800-luvun lopulla heräsi Hollannissa kiinnostus kotimaiseen rotuun. Huhtikuussa 1874 nähtiin ensimmäinen hollanninpaimenkoira näyttelyssä Amsterdamissa. Vuonna 1875 kirjoitettiin ensimmäinen rotumääritelmä ja 1878 näyttelyssä puhuttiin ensi kertaa hollanninpaimenkoirasta. Nederlandse Herdershonden Club, oma rotuyhdistys, perustettiin 1898.

Suomeen ensimmäinen hollanninpaimenkoira, pitkäkarvainen urospentu nimeltään Conan, tuotiin vuonna 1989 Minanthe's kenneliin.

Suomen Hollanninpaimenkoirat ry perustettiin v.1994

Aikoinaan eroteltiin karvapeitteen mukaan  kuusi eri variaatiota. Värillä ei edelleenkään ollut väliä, myös valkoinen sallittiin. Vuonna 1906 muuttuivat nuo kuusi muunnosta nykyisiksi kolmeksi (karkea-, lyhyt- ja pitkäkarvainen). Valkoista vähäisessä määrin sallittiin yhä, mutta se kiellettiin kokonaan v. 1914. Näin tehdessä moni hyvä paimenkoira suljettiin pois jalostuksesta, mistä oli haittaa kasvattajille.

Ei yksin ulkomuoto muuttunut (koiran täytyy olla hyvin raidoittunut, eli: selvät raidat korvien takaa varpaisiin asti) myös
elinympäristö muuttui maatilalta "tavalliseksi" kotikoiraksi. Geenipohjan kaventuessa entisestään tehtiin muutos rotumääritelmään 1928,  jossa valkoinen väri hyväksyttiin vähäisissä määrin.

Mutta kelloahan ei voi siirtää taaksepäin ja aivan liian moni pentue oli jätetty rekisteröimättä tai lopetettu viallisen värin vuoksi.

Geenipohjan laajentamiseksi risteytettiin pitkäkarvoihin1984  myös kahden pentueen verran belgianpaimenkoira tervuerenia. (Näistä löytyy lisäinfoa kennel Lissunmustan sivuilta F ja G-rekisterissä olevat koirat)

Väriltään hollanninpaimenkoira on aina brindle eli juovikas. Väreinä on hyväksyttäviä hopea- ja kultabrindle. (Joskus pentueisiin syntyy muutama keltainen yksilö, joilta mustat raidat puuttuvat.) Ainoastaan karkeakarvaisella muunnoksella hyväksytään myös siniharmaa tai pippurin & suolan värinen.

Värityksen perusteella hollanninpaimenkoirat onkin helppo erottaa esim. belgianpaimenkoirista, joita ne muutoin paljon muistuttavat. Väreistä hopea on pitkäkarvoissa harvinaisempi eikä sen periytymistä ole vielä pystytty tarkasti määrittämään.

Monenlaisten ominaisuuksiensa takia koiria käytettiin yhä enemmän ja enemmän poliisi-, suojelu- ja sotakoirina. Siksi olisi mieluusti haluttu koiria joilla olisi reilumpi säkäkorkeus, joten kokeiltiin risteytyksiä saksanpaimenkoiran kanssa.

Pyrittiin vain luomaan isompia ja rotevampia koiria ilman että olisi ajateltu rodunomaisen luonteen säilyttämistä. Vuodelta 1919 tunnetaan neljä pentuetta yhdistelmästä lyhytkarvainen hollantilainen x saksanpaimenkoira. Luultiin, että näin saataisiin koirille lisää massaa. Mutta väärin meni. Seuraavina vuosina saatiin katsella pitkiä selkiä, suuria korvia ja pitkiä häntiä, jotka tulivat saksanpaimenkoirilta.

Näistä yhdistelmistä ei löydy virallista tietoa eikä näitä pentueita ole rekisteröity. Osa jälkeläisistä on rekisteröity hollanninpaimenkoiriksi rotuunottotilaisuuksien kautta.

Lisäksi on tehty muutamia risteytyksiä lyhyt x pitkä. Nämä 1966 ja 1967 tehdyt muunnosristeytykset löytyvät kaikkien nykyisten pitkäkarvojen takaa.Lyhytkarvoja on risteytetty pitkiin myös 1988, 1992, 2001 ja 2002 pentue / vuosi.

Hollanninpaimenkoiran suosio Suomessa on kasvanut nopeasti ja näyttöä alkaa löytyä niin näyttelyistä kuin käyttöpuoleltakin mm. hausta, jäljeltä ja viestiltä sekä raunioilta. Yksi koira on selvittänyt myös vesipelastuskokeen. Myös agilityssä ja toko- puolella on lisääntyvässä määrin innokkaita hollanninpaimenkoiran omistajia.

Suomen muotovalion arvoon hollanninpaimenkoirilta vaaditaan hyväksytty luonnetesti tai koulutustunnus 1-luokassa palvelus- tai pelastuskoirakokeesta (IPOR).

Rekisteröinnit Suomessa vuosittain

	1990	1991	1992	1993	1994	1995	1996	1997	1998	1999	2000	2001	2002	2003	yht.
KK	9	4	15	9	8	15	20	2	8	8	10	3	10	9	130
LK	-	1	-	11	-	8	-	20	1	20	30	28	46	25	190
PK	1	1	-	3	20	15	28	9	39	45	30	36	33	46	306

Kuvia vuosien takaa ©kennel van Oscarli

Tekstin koostanut © Raili Ojanperä

Luonti päivä: 19/12/2004 @ 19:59
Viimeisin päivitys: 02/01/2005 @ 16:14
Luokka: 1. Rotutietoa
Sivu luettu 1586 Kertaa

 Print preview      Tulosta sivu