Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä - kuollut en.

Kerran on kuoltava parhaidenkin,
ystävän syliin tai kesken lenkin.
Yhdessä touhuttiin niitä ja näitä,
pelättiin teltassa ukkossäitä.

Ikää kai kertyi molemmille,
ei piitattu siitä, me naurettiin sille.
Yhdessä vuosia yksitoista.
Kuluivat hetkessä. Uskotko moista?

Kevät herää, sulaa maa.
Vain mummokoiraa nukuttaa.
Tuttuun pihaan sä päätit retken.
Olisit vielä viipynyt hetken.
 

Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan,
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
ei lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku, sitä enää kuule en.

Jäi jäljelle vain irtokarvat,
sydämeen suuret avohaavat.
Ja ne repaleiset takinvuoret,
kaikki ne revityt lelut, puunkuoret...

Vaan jokainen karva, tahra tai parsittu paita,
Jokainen on yksi kaunis muisto,
hetki täynnä elämää,
niitä muistellen en koskaan yksin jää.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
- Eino Leino -

Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa

Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin

Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

(Markus Bäckström)

Jos tietäisin...

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin
ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ovesta ulos, rutistaisin sinua lujasti
ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,
että olet minulle tärkeä.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka saamme elää yhdessä...

Mutta eihän tämä vielä tähän lopu.
Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin- onhan? Todennäköisesti on.

Ehdin korjata laiminlyöntini.
Ja onneksi elämä tarjoaa loputtomasti
uusia mahdollisuuksia.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kun tämä päivä,
sanon, että olet minulle hyvin rakas.

Kaikki eivät näe huomista.
Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista,
Kun saman voi tehdä jo tänään?

Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti, että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä, viimeisen halauksen halaamatta,
että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen,
joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.

-kirjoittaja tuntematon-

Luonti päivä: 21/12/2004 @ 18:33
Viimeisin päivitys: 21/12/2004 @ 18:43
Luokka: 4. Runoja
Sivu luettu 4454 Kertaa

 Print preview      Tulosta sivu